Ovatko biohajoavat vaatteet vaateteollisuuden uusi pelastaja vai kenties uusi viherpesun muoto? Somessa on viime aikoina herätty pohtimaan yhä enemmän vaatteiden ekologisuutta, ja yhä enemmän vaatteiden biohajoavuutta.
Moni kertoo suosivansa luonnonmateriaaleja vaatteissa siksi, että se tekee vaatteesta ekologisen, ja materiaali on jopa biohajoavaa. Ajatus on luonteva, mutta ei aivan näin yksioikoinen.
Luonnonmateriaalit eivät automaattisesti takaa sitä, että vaate olisi ekologinen saati biohajoava, vaikka materiaalit ovatkin periaatteessa luonnollista alkuperää (kuten nahka, villa, silkki…). Vaatteiden ekologisuuden arviointi on haastavaa, sillä mm. materiaalien alkuperä, käsittely ja tuontantomaa vaikuttavat lopputulokseen.
Tunnetuin esimerkki epäonnistuneesta biohajoavuusväitteestä on turkisala, joka on jo vuosia väittänyt tekevänsä luonnon tuotteita, jotka jopa maatuisivat. Tämä väite on kumottu monen monta kertaa, ja Suomessa kuluttajaviranomainen on kieltänyt turkisten mainostamisen ekologisena jo 1990-luvun alussa. Turkki voi maatua eläimen päällä sen kuoltua, mutta käsiteltynä turkisvaatteen idea on säilyä, ei maatua.
Fanitan itsekin kasviperäisiä luonnonmateriaaleja vaatteissa, kuten pellavaa, puuvillaa ja lyocellia, ja koitan välttää neitseellistä polyesteria. En siis moiti ketään luonnon materiaaleista pitävää, mutta välillä mietin, onko markkinointi onnistunut luomaan luonnonmateriaaleista liian hyvän mielikuvan.
Olen pitkään pohtinut, onko vaatteen biohajoavuus asia, joka kannattaa huomioida vastuullisilla vaateostoksilla, ja siitä kerron seuraavaksi lisää.
Minulle on monesti myös kerrottu, miten eläinperäiset vaatteet ovat ekologisempia kuin vegaaniset, vedoten siihen, että moni eläinperäinen materiaali on ”maatuvaa”. Myös moni vegaaninen vaatemateriaali (puuvilla, pellava, hamppu, lyocell, nokkonen) on samalla tavalla käsittelemättömänä raaka-aineena perin todella luonnollisista lähteistä, ja niiden hiilijalanjälki kestää hyvin vertailua.
Luonnon materiaali ei tee vaatteesta automaattisesti ekologista, saati biohajoavaa.
Miksi valmis vaate ei ole biohajoava?
Jotta vaatteen biohajoavuus-väitteeseen voi pureutua paremmin, täytyy kurkistaa vaatteen valmistuksen taustoihin.
Luonnonkuidusta valmistetut tekstiilit ovat periaatteessa biohajoavia, mutta vaatteen valmistusprosessi käytännössä syö biohajoavuuden valmiilta vaatteelta.
Esimerkiksi tuotteen valmistuksessa käytetyt kemikaalit vaikuttavat hajoavuuteen negatiivisesti. Täysin luonnonkuituisenkin vaatteen hajoamisaika olisi todella pitkä, joten sitä ei voi suoraan verrata maatuvaan jätteeseen.
Kun materiaalit käsitellään valmiiksi vaatteeksi, prosessissa on monta sellaista vaihetta, jotka tekevät vaatteesta käytännössä luontoon hajoamattoman.
Luonnollisesti eläimen päällä oleva nahka maatuu, kun eläin kuolee, mutta ihmisen päällä oleva nahkavaate on käsitelty monin tavoin ja erilaisin kemikaalein, jotka tekevät vaatteesta maatumattoman.
Esimerkiksi nahka parkitaan juuri siksi, ettei se biohajoaisi, vaan kestäisi. Usein parkitsemisessa käytetään kromia, joka on syöpävaarallinen kemikaali. Lisäksi nahkaa pintäkäsitellään, värjätään ja lakataan ennen kuin se päätyy vaatteeksi.
Silkkivaate puolestaan sisältää esimerkiksi lankoja ja väriaineita, joita ei voi päästää luontoon maatumaan siltänään. Samoin villavaate on käsitelty ja värjätty langaksi, joka ei ole maatuvaa.
Samalla tavalla kun kosmetiikkatuote voi sisältää sekä luonnon öljyjä että mikromuovia, maatuvat öljyt eivät tee tuotteesta sellaista, jonka voisi hyvillä mielin laskea luontoon.
Valmis luonnonkuituinen vaate ei ole biohajoava, sillä se on käsitelty ja värjätty ei-maatuvaksi.
Luonnonmateriaalia sisältävä vaate ei ole automaattisesti maatuva, koska:
- Materiaali tulee käsitellä kemikaaleilla ja esim. värjätä, jotta se päätyisi osaksi käyttökelpoista vaatetta, joten se ei ole vaatteessa ”luonnon tilassa”.
- Valmis vaate sisältää esim. ompeleita, nappeja, vetoketjuja, väriaineita, kemikaaleja ja pinnoitteita, jotka eivät maadu, vaikka sen päämateriaali olisi nahka, villa, puuvilla tai muu luonnon materiaali.
- Vaatteiden ajattelu biohajoavana voi lisätä riskiä kierrättää vaatteet huolimattomasti.
Olenkin pohtinut, onko biohajoavuus tällä hetkellä edes relevantti kriteeri vaatteen vastuullisuudelle?
On eri asia vaatia suoraan viemäriin joutuvalta shampoolta biohajoavuutta, mutta vaatteiden kierrätys ja käsittely menee erilaisen prosessin kautta. Lisäksi aidosti biohajoavia vaatteita on markkinoilla vain kourallinen, joten ne eivät ole vielä relevantti haastaja.
Korostan, että luonnon materiaalit vaatteissa eivät ole huono juttu – päin vastoin! Mutta niitä voi ja kannattaa suosia muista näkökulmista, kuin väitetystä biohajoavuudesta. Esimerkiksi kestävyys, ekologisempi tuotantomenetelmä ja muovittomuus ovat hyviä syitä suosia vaikkapa pellavaa.
Suosin vaatteissa kasviperäisiä luonnon materiaaleja (mm. luomupuuvilla, pellava, lyocell), mutta en biohajoavuuden, vaan kokonaisuutena ekologisemman ajattelun vuoksi.
Aidosti biohajoavia vaatteita on kehitteillä – mutta ei vielä laajalti saatavilla
Juuri kun kerroin, ettei biohajoavia vaatteita ole tällä hetkellä tavallisista kaupoista saatavilla, tulevaisuudessa tilanne voi olla toinen.
Vaateteollisuuden täytyy uudistua kestävämmäksi koska se saastuttaa jopa saman verran kuin liikenne, ja siksi vihreät innovaatiot ovat tervetulleita. Aidosti biohajoavien materiaalien kehittely ja kierrätysmateriaalien hyödyntäminen ovat tästä esimerkkejä.
Biohajoavien vaatteiden kehittämisen hankkeita on aloitettu ympäri maailmaa, ja joistakin on tehty jo ensimmäisiä testimallistoja.
On mielenkiintoista, että moni aidosti biohajoava vaateinnovaatio on kasviperäistä materiaalia, eikä suinkaan esim. nahkaa tai turkista.
Yksi esimerkki hyvästä innovaatiosta on suomalainen Spinnova, joka kehittää puusta eli selluloosasta kangasta, jonka hiilipäästöt ovat minimaaliset ja vesijalanjälki 99% pienempi kuin puuvillan. Kankaan kerrotan olevan biohajoavaa sekä uudelleenkierrätettävää.
Maailmalla on kehitetty esim. kasviperäisistä materiaaleista tehtyjä tennareita, joiden kerrotaan maatuvan. Biohajoavat tennarit voivat olla hyvä idea, jos vaatteella on vaarana päätyä luontoon kuin roskana mereen.
Suomen markkinoilla on myös biohajoavaksi kerrottu sadetakki, jonka kerrotaan hajoavan 3 vuodessa luontoon. Tämä on kuitenkin aika pitkä aika, ja siksi takin kierrätys kuulostaa hankalalta ja jopa epäekologiselta, koska sen maatumisaika on moninkertainen.
Samalla kun odotamme biohajoavia innovaatiota, on hyvä muistaa, että jo olemassa olevien kierrätysmateriaalien parempi käyttö vaatevalmistuksessa on ekologista. Jo nyt uimapukuja valmistetaan valtameristä kerätystä roskasta ja esim. Pure Waste valmistaa vaatteita täysin kierrätysmateriaaleista.
Biohajoavia vaatteita ei tällä hetkellä laajasti myynnissä, ja en ole vielä varma, mitä niistä ajattelen. Ne voivat pelastaa tulevaisuuden vaatetuotannon, mutta riskinä on myös, että maatuvaksi väitetyt vaatteet voivat luoda mielikuvan siitä, että vaatteen voi ostaa huolettomasti ja heittää käytön jälkeen luontoon lojumaan.
Vaatteet tulee kierrättää joka tapauksessa
Samalla tavalla kun biohajoavia muovipurkkeja ei saa heittää takapihalle ”maatumaan”, Suomessa vaatteita ei kierrätetä heittämällä roskiin tai hautaamalla metsään, oli siinä luonnonmateriaalia tai ei. Kun vaate on kierrättään oikein sen tullessa käyttöikänsä päähän, sen elinkaaresta saa mahdollisimman paljon irti uusiokäytössä.
Suomen vaatekierrätys on melko pitkälle kehittynyttä, ja lähes joka kaupungista löytyy paikkoja, jonne vaatteita voi viedä ilmaiseksi kierrätykseen.
Vaatteita voi kierrättää myös lumppukuntoisena, eikä nyrkkisääntönä mitään vaatetta tarvitse – tai saa – heittää käytön jälkeen roskiin.
Vaatteiden kierrätyspaikkoja:
- UFF – myyntikelpoiset ja hyväkuntoiset vaatteet
- Kierrätyskeskukset – mahdollisesti myös lumppukuntoiset vaatteet
- H&M -myymälät – myös myyntikelvottomat ja rikkinäiset vaatteet
- Lindex – myös myyntikelvottomat ja rikkinäiset puhtaat vaatteet
Summaten: Vaatteen ekologisuutta kannattaa pohtia eri näkökulmista ja harvoin asiaan on yhtä totuutta. Moni luonnonmateriaali on alkujaan biohajoavaa, mutta valmiissa vaatteessa biohajoavuus ei pidä paikkaansa. Odotamme vielä aidosti biohajoavien vaatemateriaalien läpimurtoa, ja sitä odotellessa vaatteita kannattaa käyttää kestävästi ja kierrättää oikeaoppisesti.
Miltä biohajoavat vaatteet kuulostavat?
Lue seuraavaksi: Ekologiset, eettiset ja vegaaniset farkut – mahdoton yhtälö?
4 Kommentit
Kuulostaa mielenkiintoiselta! :)
Biohajoavat vaatteet on kyllä mielenkiintoinen aihe, vielä kun niitä olisi saatavilla luotettavasti. :)
Rikkinäisten sukkien ja alushousujen kierrätys on haastavaa tällä hetkellä. Käsittääkseni esimerkiksi Helsingissä ainoastaan Recci ottaa vastaan myös puhtaat, mutta lumppukuntoiset sukat ja alkkarit. Eikä näitä ilmeisesti oikein kannata kirppareillakaan yrittää myydä, koska harva haluaa käyttää muiden käytettyjä sukkia ja alkkareita. Tällaisessa luulossa tällä hetkellä olen huomioideni pohjalta, vai ovatko asenteet alkaneet muuttua?
En tosiaan minäkään usko, että kukaan haluaa ostaa kirpparilta rikkinäisiä sukkia ja alushousuja…Mutta niitä voi viedä myös vaatekauppojen (H&M ym.) vaatekeräykseen, jos ei muita kierrätyspisteitä ole. Ks. tämä Outi Pyyn kuva. :) https://outilespyy.com/wp-content/uploads/2020/02/Tekstiilien_lajittelu_ohjeet_minne_lahjoitan_Outi_Les_Pyy-768×1086.png