Elokuun vegaanisen kosmetiikan roskakuormaan sisältyi muutama jo aiemmin blogissa esiintynyt purnukka, samoin kuin muutama pidempään palvellut tökötti kohtasi loppunsa.
Vanhan Barefaced Beautyn mineraalipuuterin pohjajämät olivat pyörineet kaapissa
yli vuoden ja ne tulivatkin nopeasti sipaistua kasvoille. Purkki jonka etiketit ovat jo kulahtaneet päässee esimerkiksi voiteiden ja shampoiden matkasäilytyskäyttöön. Tarkemman
arvionhan ko.puuterista olen näpytellyt tänne.
Hypetetyn ja trendikkään Hurraw-huulirasvan vihreä tee/hamppu-versio kesti satunnaisessa
käytössäni melkein vuoden, sillä muistan ostaneeni tämän yrttisen tuoksuisen voiteen viime vuoden syyskuussa. Rasva hoiti huulirasvan kosteuttavan tehtävänsä kuten pitääkin,
mutta tuoksu ei ollut ehkä mieluisimpia Hurrawin valikoimaan nähden
(joista erityisesti kirsikka on ollut nom!).
”Kermainen” Freeman-aprikoosikuorinta oli kasvoille tarkoittu kuorinta-aine, mutta käytin tätä lopulta lähinnä vartalolle. Miedon aprikoosin tuoksuinen massa oli mielestäni ihan hyvä peruskuorinta, rakeet olivat hyvin pieniä ja ”epätasaisia”. En valitettavasti voi sanoa ihastuneeni putelin ulkomuotoon, sillä loppuvaiheessa se alkoi halkeilla liitoksistaan ja tekstit kuluivat osittain pois. Edit 2017: Freeman on poistunut Animalian listalta ja Leaping
Bunny-sertifikaatista, eli en tue sarjaa enää sen epäselvän
eläinkokeettomuuden vuoksi.
Auringonvalosta kitsas kesä aiheutti sen että pärjäsin koko kesän
Jasonin SPF 20 – aurinkovoiteella, joka näköjään osasi loppua sopivan strategiseen aikaan. Kerroin tästä ja muista vegaanisista aurinkosuojista täällä. Itseäni hieman toistaen toteankin että voide oli juuri sopivan kevyt ja sujuvasti levittyvä, ja keskitason suojakerroin riitti hyvin suojaamaan myös vartaloa.
Kesäalesta hommattu The Body Shopin White Shiso-puhdistusvaahto kului nopealla tahdilla, sillä vaahtoputsareihin tottumattomana pumppailin tuota ehkä liiankin innokkaasti. Tämä puhdisti meikit kyllä tehokkaasti, mutta en osaa sanoa oikeastaan suuntaan tai toiseen kerkesikö tämä lupauksensa mukaisesti ”kirkastamaan” ihoa (ehkä muutenkin iholle jätettävät tuotteet ovat siinä parempia). Putsareista vaahtoavat eivät ole ehkä parhaita myös kuivuuteen taipuvalle ihotyypilleni, joten voi olla että tämä jäänee kaupan hyllylle jatkossa. Havahduin myös siihen, että Body Shop ottaa yhä vastaan kierrätykseen tyhjiä purkkeja, vaikka myymälöissä ei keräyslaatikoita ole enää moneen vuoteen ollutkaan.
Neal’s Yard Remediesin English Lavender-vartalovoide (jota ihastelin tässä postauksessa) on ehkä parhaimman tuoksuisia vartalovoiteita joihin olen törmännyt, sillä laventelin tuoksu oli niin huumaavan aidon kukkainen. Tämä fiini sininen puteli olisi varmasti kylppärini vakioasukas ellei täysi hinta (noin 30 €) olisi melko kova vartalovoiteelle. Jäänkin muistelemaan tätä laventelituulahdusta lämmöllä, ja voide saakin vahvat suositukseni.
