Kosmetiikan eläinkokeet ovat asia, jonka äärelle pysähtyminen on aina vähän epämukavaa. Nehän on kielletty jo ajat sitten? Onko tarpeen enää syynätä cruelty free -sertifikaatteja tai yritysten vakuutteluja eläinkokeettomuudesta?
Kosmetiikan eläinkoekielto Euroopassa astui voimaan yli 10 vuotta sitten, ja se on hieno asia. Mutta valitettavasti kielto ei ole aukoton. Siksi myös 2025 kosmetiikan eläinkokeet ovat seikka, johon tiedostavan kuluttajan kannattaa kiinnittää tietyiltä osin huomiota.
Vuosittain huhtikuun 24. päivänä vietetään kansainvälistä koe-eläinten päivää. Siksi onkin sopiva aika tarkastella yhtä eläinkokeiden kiistellyimmistä käyttötavoista: niiden hyödyntämistä kosmetiikkateollisuudessa.
EU:ssa on kosmetiikan eläinkoekielto (mutta)
Historiallinen kosmetiikan eläinkoekielto saavutettiin EU:ssa vuonna 2009, ja siirtymäaika päättyi 2013. Laki kieltää myymästä ja markkinoimasta kosmeettisia tuotteita, joita tai joiden ainesosia on testattu eläinkokein. Myös esimerkiksi Etelä-Korea ja Australia ovat sittemmin asettaneet kosmetiikan eläinkoekiellon.
EU:n kosmetiikan eläinkoekielto on aidosti hyvä asia, sillä kun jokin asia on laissa kielletty, voi olettaa, ettei sitä tehdä, ellei toisin todisteta.
Eläinkoekiellossa on kuitenkin muutamia aukkoja. Käydään seuraavassa ne läpi.
TLDR: Kosmetiikan eläinkoekiellon silmällä pidettäviä asioita:
- Jos tuotteita myydään Kiinaan, voi yritys osallistua eläinkokeisiin, mutta se ei ole enää niin pakollista kuin muutama vuosi sitten.
- Jos ainesosaa käytetään muuhun kuin kosmetiikkatarkoitukseen, se voidaan testata eläinkokein.
- Eläinkoekielto ei kosketa esimerkiksi kodinkemikaaleja, kuten puhdistusaineita.
- Lain valvonta voi olla puutteellista: ilmeisesti se jää maahantuojayrityksen harteille.
Lisäksi käydään lyhyesti läpi eläinkokeettomuuden markkinointiväittämiä, cruelty free -sertifikaatit ja mitä kuluttajana voi tehdä, kun haluaa hankkia eläinkokeetonta kosmetiikkaa.
Kiinaan myynti voi vaatia yhä eläinkokeita (mutta ei automaattisesti)
Aiemmin kaikki Kiinaan vietävä ulkomainen kosmetiikka tuli testata eläimin, sillä Kiinan valtio vaati niitä esimerkiksi turvallisuussyistä. Esimerkiksi Yves Rocher, L’Occitane ja Caudalie menettivät joitakin vuosia sitten cruelty free -statuksensa, kun alkoivat viedä tuotteitaan Kiinan kuluttajien saataville.
Viime vuosina Kiina on kuitenkin höllentänyt vaatimuksiaan, eikä kaikkea tuontikosmetiikkaa tarvitse testata eläinkokein. Myös eläinkokeettomia testimenetelmiä on hyväksytty.
Nykyään Kiinassa vaaditaan eläinkokeita lähinnä ”tavanomaista erikoisemmalle” kosmetiikalle, kuten hiusväreille, permanenttiaineille, lasten tuotteille ja tuotteille, joissa käytetään kokonaan uusia ainesosia.
Eläinkoepakko ei myöskään koske tuotteita, joita myydään Hong Kongissa tai ainoastaan verkkokaupan kautta kiinalaisille kuluttajille.
Enää Kiinassa myyminen ei ole este esimerkiksi Leaping Bunny -sertifikaatin hankinnalle, jos yritys myy esimerkiksi tuotteita, joiden ainesosat ovat Kiinan viranomaisten hyväksymiä. Lisäksi yrityksen tulee olla valmis tekemään takaisinveto tuotteista, jos Kiinan viranomaiset alkavat vaatia niille ns. post-market-testejä sen jälkeen, kun ne on jo saatu kaupan hyllyyn. Käytäntö on ilmeisen harvinainen, mutta mahdollinen.
Lisätietoja aiheesta löytyy esim. Conscious Bunny -verkkkosivulta ja aiemmasta blogikirjoituksestani.
On myös hyvä huomioida, että Kiinan ohella myöskään vaikkapa Yhdysvalloissa ei ole laajaa kieltoa kosmetiikan eläinkokeille. Tämän vuoksi amerikkalaisia kosmetiikkatuotteita käyttäessä on tärkeää tarkistaa, että tuote on eläinkokeeton.
Eläinkoekielto ei koske kodinkemikaaleja
Kauneustuotteiden eläinkokeista puhutaan paljon, mutta jopa suurempi riski ostaa eläintestattuja tuotteita on tavallisten kodinkemikaalien kohdalla.
Tiskiaineet, puhdistusaineet ja muut siivousaineet ovat EU:n eläinkokeettomuusvaatimusten ulkopuolella, sillä kielto koskee nimen omaan kosmeettisia valmisteita.
Siksi onkin tärkeää katsoa, että kodinpuhdistusaineita valmistava yritys kertoo eläinkokeettomuudestaan! Puhdistusaineista esimerkiksi Ecover ja Method ovat eläinkokeettomia Leaping Bunny -sertifikaatin kautta ja kotimaisella Ole Hyvällä on Vegan-sertifikaatti.
Ainesosia voidaan testata muista kuin kosmetiikkasyistä
Tämä onkin suurempi kokonaisuus! Kosmetiikassa voidaan hyödyntää ainesosia, jotka on kehitetty muuhun käyttöön, kuten lääketieteellisiin tarkoituksiin. Tällaiset ainesosat saattavat joutua eläinkokeisiin osana muita testausvaatimuksia.
Hyvä esimerkki on pistoksissa käytettävä botuliini, jonka yksi tunnettu kauppanimi on botox. Vaikka botoxia käytetään pääasiassa kosmeettisiin tarkoituksiin, sitä ei kuitenkaan luokitella varsinaiseksi kosmetiikaksi, mikä mahdollistaa sen, että botoxia voidaan testata yhä laajasti hiirikokein. Ilmeisesti on olemassa myös eläimillä testaamatonta botoxia, mutta asiassa kannattaa olla hyvin tarkkana.
Yksi merkittävä poikkeus EU:n kosmetiikan eläinkoekiellolle liittyykin EU:n kemikaaliasetukseen (REACH). Asetus voi edellyttää, että tiettyjen ainesosien turvallisuus voidaan varmistaa eläinkokein. Tämän seurauksena kosmetiikkatuotteissa voidaan käyttää raaka-aineita, joita on testattu eläimillä, jos näitä käytetään esimerkiksi myös lääkeaineissa. REACHista ja eläinkokeista voi lukea lisää täältä.
Esimerkiksi Leaping Bunny -sertifikaatin kehittänyt Cruelty Free International -järjestö on vaatinut EU:n kosmetiikan eläinkoekiellon vahvistamista, koska nykyinen lainsäädäntö ei estä kosmetiikan ainesosien testaamista eläimillä REACH-asetuksen nojalla. Myös esimerkiksi Natrue-luonnonkosmetiikkasertifikaatti on vaatinut tiukempaa eläinkoekieltoa.
Ainesosia voidaan testata myös ympäristövaikutusten selvittämisen vuoksi. Ympäristötestit ovat sinänsä kannatettava asia, mutta niiden toteuttamisessa voidaan käyttää selkärangattomia eläinkunnan lajeja.
Eläinkoekiellossa vain selkärankaiset eläimet luokitellaan virallisesti eläimiksi, minkä vuoksi joitakin testejä voidaan tehdä selkärangattomilla. Näitä ovat esimerkiksi Daphnia magna -vesikirput, jotka reagoivat vesistöjen muutoksiin herkästi.
Muutama vuosi sitten Leaping Bunny -sertifioidut kodinpuhdistusainebrändit Method ja Ecover testasivat tuotteitaan vesikirppuja hyödyntäen, mistä nousi pienoinen kohu. Sittemmin brändit luopuivat tästä, ja saivat myös vegaanisuus-statuksensa takaisin.
Kosmetiikkatuotteiden kohdalla ympäristötestaus on ilmeisen harvinaista, mutta yksi esimerkki löytyi aurinkovoiteista. Laboratoires de Biarritz (entinen Alga Maris) kertoo testanneensa tuotteidensa vaikutuksia vesistöihin mm. Daphnia magna -vesikirppujen avulla. Yritys kertoo testeistä verkkosivuillaan, ja ne ovat laillisia. Tämän uuden tiedon valossa arvioin tuotteiden eläineettisyyden kuitenkin uudelleen, sillä selkärangattomien hyödyntäminen ei ole vegaanista (tai välttämätöntä).
Joku saattaa miettiä, onko pienillä vesieliöillä sitten niin väliä. Suosin tässä välttämisperiaatetta: selkärangattomien tuntema kipu on tasolla ”mahdollinen”, joten jos niiden vahingoittamista voi välttää, se kannattaa tehdä.
Onneksi ”vesikirpputestit” eivät vaikuta olevan yleisiä saati pakollisia, ja mahdollisia ympäristötestejä voi suorittaa myös ilman selkärangattomia. Selvitin asiaa mm. kosmetiikkavalmistajilta ja pitkään kosmetiikan valmistuksen parissa työskenneeltä henkilöltä. Brändeistä esim. Madara, i+m Naturkosmetik, ZAO, Pai Skincare, Kerbi, sekä BYBI vahvistivat, etteivät testaa aurinkovoiteitaan selkärangattomilla.
Varmistuksen tuo myös virallinen Vegan-sertifikaatti, jonka edellytyksenä on, ettei tuotteita tai ainesosia ole testattu millään eläinkunnan edustajalla.
Eläinkokeettomuus ja markkinointiväittämät
Entä kuinka eläinkokeettomuudesta saa sitten kertoa? Sekään ei ole aivan yksiselitteistä, sillä ”ei testattu eläinkokein” -väittämää ei saisi huudella noin vain EU-lakiin peilaten.
Koska kosmetiikan eläinkokeet on EU:ssa kielletty, eläinkokeettomuuden toitottaminen voidaan katsoa harhaanjohtavaksi. Vähän kuin mainostettaisiin asiaa, joka toteutuu jo valmiiksi ja tuo täten ”turhaa” kilpailuetua.
Tukesin mukaan EU:n kosmetiikka-asetus määrittelee tarkasti, millä ehdoilla eläinkokeettomuudesta voidaan viestiä markkinoinnissa.
Väite eläinkokeettomuudesta on sallittu vain, jos se kattaa koko tuotteen kehitysprosessin. Valmistaja (tai sen raaka-ainetoimittaja) ei ole saanut suorittaa eläinkokeita:
- valmiille tuotteelle
- tuotteen kehitysvaiheessa olevalle versiolle (esiasteelle)
- eikä millekään tuotteen sisältämälle ainesosalle.
Lisäksi on varmistettava, ettei tuotteessa ole käytetty sellaisia ainesosia, joita joku muu taho on testannut eläinkokein kosmetiikkatuotteiden kehittämistä varten.
Toisin sanoen, jotta eläinkokeettomuudesta voi viestiä, koko toimitusketjun on pitänyt sitoutua eläinkokeettomuuteen.
Toisaalta eläinkokeettomuussertifikaatit perustuvat tiukempiin kriteereihin kuin EU-lainsäädäntö, joten niiden käytön ei pitäisi olla kiellettyä, kunhan kuluttajalle on selkeää, mitä sertifikaatti tarkoittaa.
Todennäköistä kuitenkin on, että eri maissa viranomaiset suhtautuvat eri tasoisesti sertifikaattien ”mainostamiseen”. Esimerkiksi Ranskassa ollaan tiettävästi tarkempia ”tarpeettomien” cruelty free -väittämien kanssa, sillä oletus on, ettei kosmetiikkaa testata enää eläimillä.
Mitä kuluttajana voi tehdä?
Kun kosmetiikkaostoksilla haluaa tehdä eläinkokeettomia valintoja, vaatii se joskus pientä taustatyötä.
Cruelty free -sertifikaatit kertovat nopeasti yrityksen arvoista, ja usein myös pieni googlauskierros brändin eläinkokeettomuudesta avaa asiaa. Myös esimerkiksi Cruelty Free Kittyn kaltaiset sivustot listaavat yritysten cruelty free -statuksia.
Mikäli yrityksen eläinkokeettomuus mietityttää, kannattaa kontaktoida yritys ja kysyä tarkennuksia.
Viekö yritys tuotteitaan Kiinaan? Käyttääkö se ainesosia, joita testataan ehkä ei-kosmetiikkatarkoituksissa? Onko se harkinnut kolmannen osapuolen sertifiointeja?
Toisaalta sertifikaatin puute ei automaattisesti tarkoita, että yritys tekisi tai teettäisi eläinkokeita. Esimerkiksi monet pienet brändit eivät ole sertifioineet tuotteitaan, tai jotkut hankkivat mieluummin luonnonkosmetiikan sertifikaatin (vaikka se ei ole aivan sama kuin cruelty free -sertifikaatti).
Mutta jos tätä postausta lukee kosmetiikkayrityksen edustaja, toivon, että harkitset, voisitko hakea tuotteillenne cruelty free-sertifikaattia, sillä se helpottaa ostopäätöstä! Vastoin yleistä luuloa, eläinsuojelujärjestöjen sertifikaattien tarkoitus ole tuottaa voittoa niiden myöntäjille (jotka ovat voittoa tavoittelemattomia järjestöjä).
Lyhyt katsaus eläinkokeettomuussertifikaatteihin
Kosmetiikkapakkausten kyljistä voi löytyä monenlaista pupukuvaa, mutta vain osa niistä on virallisia sertifikaatteja.
- Leaping Bunny
- Kehittäjänä joukko eläinsuojelujärjestöjä (mm. Cruelty Free International). Suomessa tätä ylläpitää Animalia, ja moni pitää tätä sertifikaattia tiukimpana.
- Vaatimuksena, ettei tuotteiden valmistuksessa missään vaiheessa saa käyttää eläinkokeita.
- Yrityksen on vaadittavat raaka-ainetoimittajiltaan kirjalliset vakuutukset eläinkokeettomuudesta.
- Sertifiointi sisältää vähintään 3 vuoden välein tehtävän riippumattoman auditoinnin.
- Logo: hyppäävä pupu.
- Sertifioituja brändejä voi etsiä eurooppalaiselta tai amerikkalaiselta listalta.
- PETA’s Beauty Without Bunnies
- Amerikkalaisen eläinoikeusjärjestö PETA:n myöntämä.
- Vaatii, ettei yritys tee tai teetätä eläinkokeita ainesosilla tai valmiilla tuotteilla.
- Listalle päästäkseen eläinkokeettomuuden tulee kattaa sekä valmiit tuotteet että ainesosat, eikä Petan hyväksymä yritys saa teetättää eläinkokeita myöskään muilla toimijoilla, tai selkärangattomilla eläimillä.
- Tarjoaa kaksi versiota: Cruelty Free / Cruelty Free & Vegan, jolloin tuote ei sisällä myöskään eläinperäisiä ainesosia.
- Ylläpitää myös listaa: Companies that Do Test on Animals.
- Vegan Society
- Brittiläisen Vegan Society-järjestön perustama sertifikaatti, joka kertoo vegaanisesta ja eläinkokeettomasta tuotteesta.
- Kieltää eläinkokeet kaikilla eläimillä, mukaan lukien selkärangattomat.
- Eläinkokeita ei saa olla tehty tuotteen tai sen ainesosien kehityksessä myöskään ennen tiettyä aikarajaa (ei käytössä ns. Fixed Cut-Off Date -menetelmää vrt Leaping Bunny).
- Edellyttää tuotteen vegaanisuutta. Ainesosat tulee voida jäljittää ja varmentaa eläinperäisten aineiden poissulkemiseksi.
- Logo: ”The Vegan Trademark”, auringonkukkalogo.
- Sertifioidut tuotteet ja brändit näkee Vegan Societyn sivustolta.
Aiemmasta postauksestani löytyy myös lyhyet suomenkieliset kuvaukset sertifikaateista: Miten tunnistaa aito Cruelty Free -kosmetiikka?
Luonnonkosmetiikan sertifikaatit kuten NATRUE, Ecocert ja Fi-Natura kieltävät myös tuotteiden ja ainesosien eläinkokeet, mutta tiukimmat sanamuodot eläinkokeettomuudelle löytyvät cruelty free -sertifikaateista. Aihe kaipaisi vielä lisää selvitystä, ja olisi hienoa, että luonnonkosmetiikkatahot ottaisivat aiheeseen kantaa selkeämmin!
On myös hyvä muistaa, että vegaaninen, luonnollinen ja eläinkokeeton eivät tarkoita samaa asiaa. Tuote voi olla esimerkiksi vegaaninen tai sisältää luonnollisia ainesosia, mutta siitä huolimatta sen eläinkokeettomuus voi olla epäselvää.
Vaikka vegaanisuus viittaa siihen, ettei eläimille aiheuteta haittaa myöskään eläinkokeiden muodossa, käytännössä näin ei aina ole. Joissain tapauksissa puhutaan niin sanotusta vegaanipesusta, eli tuotteita markkinoidaan vegaanisina, vaikka ne eivät täyttäisi eettisen arvioinnin tiukempia kriteerejä.
Summaten: Kosmetiikan eläinkokeet ovat asia, joita kukaan tuskin kannattaa, ja joiden kiellossa on menty hyvin pitkälle. Mutta jotkin seikat ovat yhä harmaalla alueella, ja tarkkasilmäisyydelle ja cruelty free -sertifikaateille on myös paikkansa. On myös hyvä tiedostaa, että kosmetiikan eläinkokeet ovat vain pieni osuus eläinkokeiden kokonaisuudesta, joka käsittää EU:ssa miljoonia eläimiä. (lisätietoja: Animalia).
Eläinkokeet herättävät tunteita – pidetään kuitenkin kommenttikenttä asiallisena ja kunnioittavana. <3
Lue seuraavaksi: Kosmetiikan kierrätys: Perusohjeet ja tarkkuutta vaativat poikkeukset
Ps. Piditkö lukemastasi? Seuraa sisältöjäni myös somessa Instagramissa ja Blueskyssä. Kiitos tuestasi! ✨🦋
