Mikromuovit ja aurinkovoiteiden tietyt kemikaalit ovat tutkitusti haitallisia kosmetiikan ainesosia, miten niitä voi välttää?

630

Kukapa haluaisi kaunistautua sellaisella kosmetiikalla, joka viemäristä alas huuhtoutuessaan jää lähes ikuisesti ympäristön riesaksi. Puhumattakaan siitä, että veisi uintireissulla vesistöön kemikaaleja, jotka kerääntyvät uhanalaisten lintujen elimistöön.

Kun siis haluaa välttää kosmetiikan niin sanottuja pahis-ainesosia, mikromuovit ja aurinkorasvojen tietyt kemikaalit kannattaa laittaa ensimmäisten joukossa estolistalle.

Vaikka haitallisia kemikaaleja on viime vuosina kielletty laissa, muoviperäiset ja vesistöille haitalliset ainesosat ovat yhä yleisiä kosmetiikassa.

Kuinka sitten voi bongata muovit ja aurinkorasvojen haitalliset kemikaalit? Entä mitkä brändit ja tuotteet ovat sellaisia, jotka eivät näitä sisällä? Tutustutaan lisää tässä postauksessa.

Meikeissä ja ihonhoitotuotteissa käytetään yhä laajalti muoviperäisiä ainesosia

Vaikka muovin haitat tunnetaan laajasti, se on edelleen yleinen ainesosa kosmetiikassa. Monista kauneustuotteista – kuten huulipunista, luomiväreistä, ripsiväreistä, shampoista ja kasvovoiteista – löytyy muoviyhdisteitä. Cosmethicsin mukaan jopa 40 % kosmetiikkatuotteista sisältää yhä muoviainesosia!

Muovista puhutaan usein mikromuovin yhteydessä, mutta kosmetiikassa muovia voi esiintyä monessa eri muodossa: kiinteänä, nestemäisenä, liukoisena tai synteettisenä kalvonmuodostajana.

Mikromuovi viittaa kiinteisiin, ei-biohajoaviin muovipartikkeleihin, jotka ovat kooltaan alle 5 mm. Näkyvimmillään ne esiintyvät glittereissä ja kuorintatuotteissa, mutta voivat olla myös piilossa inci-listassa liukoisina polymeereinä.

Rakeisen mikromuovin (microbeads) lisäksi muovia voi olla tuotteessa myös nestemäisenä, liukoisena, tai synteettisenä kalvonmuodostajana tai emulgaattorina.

Väärään paikkaan päätyvän muovin haitallisuutta ei tarvinne perustella. Mikromuovi on käytännössä päässyt kaikkialle maailman uumeniin ja onkaloihin: syvimpiin valtameriin, korkeimmille vuorille, luontoon, eläinten ja ihmisten elimistöihin. Aihe on varsin ahdistava, mutta onneksi kosmetiikassa voi valita myös muovittomia tuotteita.

On myös hyvä huomata, että kosmetiikka on vain ”pisara meressä”, mitä tulee mikromuovin lähteisiin. Suurin osa mikromuovista on peräisin tieliikenteestä, teollisuudesta ja maataloudesta. Myös esimerkiksi tekonurmet, tupakantumpit ja keinokuituvaatteet päästävät vesistöihin mikromuovia (joskin Suomessa vedenpuhdistamot poistavat jopa 99% jätevesien mikromuovista). Kosmetiikka on kuitenkin yksi asia, jonka suhteen voi itse vaikuttaa melko helposti muovikuormitukseen.

Mistä tietää, onko kosmetiikassa muovia?

Koska kosmetiikkaan täytyy merkata EU:ssa ainesosalistat, ensimmäinen tapa on lähteä tavaamaan purkin kylkeä. Monet polymer-sanan sisältävät ainesosat voivat olla muoviperäisiä.

Esimerkiksi seuraavat voivat olla muoviperäisiä ainesosia:

• Nylon-12, polyamid (PA)
• Acrylates Crosspolymer, ACS
• Acrylates Copolymer, AC (usein liukoinen muoto)
• Polyquaternium-7 (usein liukoinen muoto)
• Polyethylene (PE)
• Polymethyl methacrylate (PMMA) (kalvonmuodostaja)
• Polybutane (PB)
• Methyl methacrylate (crosspolymer)
• Polybutylene terephthalate (PBT)

Myös mm. Beat the Microbead on listannut tyypillisiä mikromuoviainesosia.

Esimerkiksi jos tuote sisältää glitteriä eikä mikromuovittomuudesta tai luonnonkosmetiikasta ole kerrottu erikseen, tuote sisältää todennäköisesti muovia.

Tärkeää on huomata, että:

• muovia voi olla myös näkymättömässä muodossa, kuten liukoisena tai kalvona.
• kaikki muovit eivät näy ainesosaluettelossa selkeästi, eikä sana polymeeri ei automaattisesti tarkoita muovia, sillä nykyään on myös esimerkiksi luonnollisia polymeerejä.

Entä silikoni?

Silikonit eivät ole varsinaisesti muoveja, vaan synteettisiä polymeerejä, mutta ne kerääntyvät luontoon eivätkä hajoa helposti. Siksi monet välttelevät myös niitä ympäristösyistä. Yleisin silikoni on inci-listassa nimellä dimethicone.

EU on kieltämässä kosmetiikan mikromuovin, mutta siirtymäajat ovat pitkiä

Mikromuovi huolettaa monella rintamalla, ja on hyvä, että EU on ottanut oikeita askelia vähentääkseen mikromuovin käyttöä, vaikka täydellisestä kiellosta ei voi vielä puhua.

Mikromuovien tuonti, myynti ja muu luovuttaminen EU:hun on kielletty lokakuusta 2023 alkaen. Kielto ei kuitenkaan koske tuotteita, jotka on laitettu markkinoille ennen tätä päivää. Näitä ennen määräaikaa varastossa tai myynnissä olleita tuotteita saa edelleen myydä tai luovuttaa.

Mikromuovin kielto on erittäin hyvä juttu, mutta se ei vielä tarkoita, että kosmetiikkakenttä olisi mikromuovista vapaa.

EU:n mikromuovikiellon siirtymäajat ovat pitkiä:

• Hajusteiden kapselointiin käytettävät mikromuovit kielletään lokakuusta 2029 alkaen.
• Pois huuhdeltavia kosmeettisia valmisteita mikromuovikielto koskettaa lokakuusta 2027 alkaen.
• Vuonna2035 mikromuovikielto koskettaa huulille ja kynsille tarkoitettuja valmisteita, elleivät ne sisälly kahteen edelliseen kohtaan tai sisällä mikrohelmiä. Lokakuusta 2031 tätä ryhmää koskettaa merkintävaatimus ”tuote sisältää mikromuoveja”.
• Vuonna 2029 kielto koskettaa kosmetiikkatuotteita, joita ei huuhdella pois.

Aiheesta voi lukea lisää Tukesin sivustolta.

Kuinka mikromuovia sisältävää kosmetiikkaa voi välttää?

Kaikista helpointa on käyttää sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, koska se ei salli mikromuoveja tai muitakaan muoveja. Myös monen tuotteen inci-listan tavaamalla huomaa, sisältääkö se esimerkiksi vain kasviperäisiä ja luonnollisia ainesosia, joiden taustat selviävät googlaamalla.

Sertifioitu luonnonkosmetiikka ei salli mikromuoveja tai muitakaan muoveja ainesosissa. Esimerkiksi Ecocert, Cosmos, Fi-Natura ovat luonnonkosmetiikan sertifikaatteja.

Jos käyttää muutakin kuin luonnonkosmetiikkaa, kannattaa tutustua brändien omiin linjauksiin ja kysyä niiltä lisätietoja ainesosista. Ihonhoidon puolelta esimerkiksi The Body Shop on ilmoittanut olevansa mikromuoviton vuodesta 2015 alkaen, Lush kertoo olevansa mikromuoviton ja Garnier on puolestaan luopumassa mikromuoveista 2026 loppuun mennessä. Tykkään tehdä ostoksia nettikaupoista, koska ehdin silloin googlata ainesosat rauhassa ja pohtia ostopäätöstä, etenkin jos ostan muuta kuin luonnonkosmetiikkaa.

Mikromuoveja voi tarkistaa myös Beat the Microbead (BTMB) -sovelluksen avulla, joka hälyttää herkästi muoviperäisistä ainesosista.

Muovittoman kosmetiikan ostaminen on helppoa esimerkiksi *TwistBessä, joka kertoo olevansa maailman ensimmäinen sertifioidusti muoviton kosmetiikan verkkokauppa ja myymälä. Myös vaikkapa korealaisen kosmetiikan verkkokauppa Areum Beauty listaa mikromuovittomat tuotteensa. Suosin ylipäätään luonnonkosmetiikkaan erikoistuneita verkkokauppoja, kuten *House of Organicia.

Katso kokemuksia muovittomista luonnonkosmetiikan meikeistä (joiden arvioita löytyy sivustoltani lisääkin):

Uoga Uoga -meikit testissä: helppo ja luonnollinen ehostus

Luonnolliset JOIK-meikit: upeat värit, koostumukset ja kestävyys!

Kynsilakka ilman mikromuoviglitteriä – kauniit kynnet luonnollisemmin

Aurinkovoiteiden ”vanhan liiton” kemikaalit ovat myös haitallisia ympäristölle

Aurinkovoiteissa on vuosikymmenten ajan käytetty UV-suojaavia kemikaaleja, jotka ovat tutkitusti haitallisia vesistöille ja esimerkiksi koralleille. Moni tietää, että esimerkiksi Havaiji on kieltänyt tiettyjä ainesosia sisältävät aurinkovoiteet, sillä ne vahingoittavat koralleja ja meriekosysteemejä. Lähempää Suomesta löytyi juuri tutkimus, jossa aurinkovoiteiden kemikaaleja löytyi uhanalaisista haahkoista.

Onkin hämmästyttävää, että juuri aurinkovoiteissa käytetään todistetusti ympäristölle haitallisia ainesosia, etenkin, kun ne siirtyvät suoraan iholta vesistöihin ilman vedenpuhdistamoa!

Maininnalla ”reef safe” ei ole virallista valvovaa tahoa, joten valmistaja voi läntätä sen purkin kylkeen riippumatta siitä, onko tuote haitallinen koralleille. Jotkin aurinkovoidemerkit tutkivat ja testaavat, sisältävätkö tuotteet vesistöille haitallisia kemikaaleja, jolloin heidän reef safe-mainintansa ovat luotettavampia.

Moni tavallinen marketin tai apteekin hyllyltä löytyvä aurinkovoide sisältää vesistöille haitallisia kemikaaleja.

Aurinkovoiteiden haitallisimmat UV-suojakemikaalit ovat muun muassa:

• Octocrylene
• Oxybenzone, benzophenone-3
• Ehylhexyl methoxycinnamate
• Homosalate
• Avobenzone, Butyl Methoxydibenzoylmethane
• Padimate O

Lisätietoja ainesosista löytyy esim. Karkkipäivän Sannin IG-postauksesta.

Monet suuret kosmetiikkavalmistajat käyttävät yhä ”vanhan liiton” kemiallisia aurinkosuojia tuotteissaan. Esimerkiksi Cien, LV, Garnier, Piz Buin, La-Roche Posay, Bondi Sands, Hawaiian Tropic ja Nivea käyttävät ainesosia, jotka on todennettu ympäristölle haitalliseksi. On myös keskusteltu siitä, ovatko perinteiset aurinkosuoja-aineet hormonihäirikköjä ja missä määrin ne kerääntyvät ihmiseen.

Parempi vaihtoehto aurinkovoiteille ovat voiteet, joissa on käytetty ei-nanokokoisia fysikaalisia UV-filttereitä. Näitä ovat mineraaleihin pohjautuvat titanium dioxide (titaanidioksidi) ja zinc oxide (sinkkioksidi). Ne ovat ympäristölle parempi valinta, joita suositellaan myös lapsille ja raskaana oleville kemiallisten aurinkosuojien sijaan. Toki mikään aurinkovoide ei kuulu suoraan vesistöön, mutta fysikaalinen suoja on kokonaisuutena parempi valinta.

Kuinka välttää aurinkovoiteiden haitalliset ainesosat:

1. Suosi (sertifioitua) luonnonkosmetiikkaa, sillä se kieltää vesistöille haitallisimmat kemialliset suoja-aineet (kuten yllä luetellut).
2. Vältä nanokokoisia mineraalipartikkeleita, kuten nanokokoista sinkkioksidia tai titaanidioksidia, sillä ne voivat olla haitallisia vesieliöille. Nanokokoiset aineet merkitään ainesosaluetteloon sanalla nano, esimerkiksi muodossa zinc oxide (nano). On kuitenkin hyvä tietää, että esimerkiksi Ranskassa nanokoko määritellään tiukemmin kuin muualla EU:ssa – siksi ranskalaisissa luonnonkosmetiikkatuotteissa, kuten Patykan tai Kerbin, merkintä nano ei välttämättä tarkoita, että kyseessä olisi ympäristölle haitallinen nanokoko.
3. Jos käytät muuta kuin luonnonkosmetiikkaa, voit tutustua myös uuden sukupolven UV-filttereihin, joiden ympäristövaikutukset ovat pienemmät kuin vanhan liiton kemikaaleilla. Esimerkiksi Änglamarkin Joutsenmerkityt aurinkovoiteet ovat tällaisia. Lisätietoja löytyy esim. Karkkipäivä-sivustolta.

Katso vinkkejä luonnonkosmetiikan aurinkovoiteista, jotka sisältävät ei-nanokokoisia fysikaalisia filttereitä:

Suuri aurinkovoidetesti 2025 ja parhaat aurinkovoiteet kasvoille ja vartalolle

Lopuksi: Tässä postauksessa keskityin erityisesti kahteen kosmetiikan raaka-aineluokkaan, joilla on poikkeuksellisen haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Näiden lisäksi on toki paljon muitakin ainesosia, joita moni haluaa välttää esimerkiksi herkistävyyden, allergioiden tai eettisten syiden vuoksi. Esimerkiksi Madara on listannut versionsa ainesosista, joita se ei käytä muovin ohella.

Itse suosin ihonhoidossa lähes poikkeuksetta luonnonkosmetiikkaa, vaikka en olekaan täysin ehdoton. Vältän muovia, silikoneja ja vahvoja synteettisiä hajusteita. Samoin eläinperäiset ainesosat, kuten karmiini, tali, kollageeni ja etanan lima, eivät kuulu omaan kauneusrutiiniini.

Lue myös:

Muovipihit meikit: muovittomat ja fiksummat pakkaukset [vinkkilista]

Kynsilakka ilman mikromuoviglitteriä – kauniit kynnet luonnollisemmin

Kosmetiikan eläinkokeet, vieläkö niitä tehdään?

Ps. Piditkö lukemastasi? Seuraa sisältöjäni myös somessa Instagramissa ja Blueskyssä. Kiitos tuestasi! ✨🦋