Sisältää *-merkattuja mainoslinkkejä
Silkillä on maine ylellisenä luonnonmateriaalina, joka on yleinen etenkin mekoissa, huiveissa ja ihoa vasten tulevissa kerrastoissa.
Mutta millaisia vaihtoehtoja on, jos pitää silkin ominaisuuksista, mutta haluaa vegaanisen ja vastuullisen vaihtoehdon? Monelle tulee yllätyksenä, että silkki on yksi eniten ympäristöä kuormittavia vaatemateriaaleja, jonka suurin tuottajamaa on Kiina.
Vaikka kyseessä on luonnonmateriaali, silkkiin liittyy monia epäkohtia, joiden vuoksi silkkiä kohtaa on hyvä olla kriittinen.
Pureudutaan seuraavaksi silkin lyhyeen oppimäärään ja siihen, miten silkkimäistä tuntumaa saa vaatteisiin ilman aitoa silkkiä (tai uutta polyesteria). Nykyään saatavilla on lukuisia kasviperäisiä luonnonmateriaaleja sekä muuntokuituja, joilla voi korvata silkkiä vastuullisemmin.
Silkin ympäristövaikutukset ovat suuret
Silkin ympäristöjalanjälki ei ole saanut yhtä paljon huomiota kuin esimerkiksi puuvilla tai polyesteri, mutta silkin hiilijalanjälki on silti massiivinen. Silkki mielletään luksus-luonnonmateriaaliksi, joten ehkä sen ympäristöjalanjälkeen ei ole niin kiinnitetty huomiota.
Silkin tuotanto vaatii ylipäätään paljon luonnon resursseja sekä energiaa. Yhden silkkikilon tuottamiseen tarvitaan noin 187 kg mulperipuun lehtiä, joita toukat syövät.
Silkin vesijalanjälki on suurimpia vaatemateriaalien joukossa, sillä tuhansia litroja puhdasta vettä lotrataan mm. keinokasteluun. Silkin prosessointi nielee veden ohella kemikaaleja, jotka ovat haitallisia sekä työntekijöille, mutta myös ympäristölle, jos ne päätyvät paikallisiin vesistöihin.
Silkin tuotanto vie paljon luonnon resursseja, ja sitä tuotetaan lähinnä riskimaissa.
Vaikka raakasilkki on biohajoavaa, se ei tee materiaalista ekologista, kun tuotannon ympäristöjalanjälki on suuri. Esimerkiksi intialaisen silkin on todettu olevan suurempi hiilijalanjäljeltään kuin muiden luonnonmateriaalien. Lisää tietoa silkin ekologisesta jalanjäljestä löytyy mm. Good on You ja Collective Fashion Justice -sivustoilta.
Kuten tiedämme, silkki ei ole myöskään vegaaninen materiaali. Yhden silkkikilon tuottaminen vaatii noin 5500 silkkiperhosen toukan tappamisen höyryttämällä tai keittämällä, sillä toukkien kuoriutuminen vahingoittaisi materiaalin keruuta.
Ahimsa-silkkiä tai peace silkiä on kuvattu eettiseksi silkiksi, koska silkki voidaan kerätä ilman toukkien tappamista. Tuotannossa on myös paljon puutteita: toukkia esimerkiksi jalostetaan lentokyvyttömiksi, ja tavallista silkkiä on myös myyty peace silkinä virheellisesti. Silkin tuotantoketjua on ylipäätään vaikea jäljittää täysin läpinäkyvästi.
Ympäristön ja eläinten ohella on tarkasteltava silkkiteollisuuden työntekijöiden olosuhteita, joista on raportoitu paljon epäkohtia. Silkkiä tuotetaan eniten riskimaissa, jotka eivät loista työntekijöiden oikeuksillaan tai elämiseen riittäville palkoilla.
Suurin osa maailman silkistä tuotetaan Kiinassa.
Suurin osa maailman silkistä tuotetaan Kiinassa, Intiassa ja Uzbekistanissa. Silkin tuotannossa on raportoitu niin lapsityövoimaa, pakotettua työvoimaa kuin ylipitkiä päiviä – ei niin vastuullista ei.
Vastuullisempia vaihtoehtoja silkille
Vastoin yleistä luuloa silkin tilalle ei tarvitse valita neitseellistä polyesteria tai viskoosia, joiden ympäristöjalanjälki on myös suuri. Aito silkki on myös vastuullisinta ei-neitseellisenä, eli kierrätettynä, second handina tai vintagena.
Kupro
Joko tunnet kupron? Puuvillan sivutuotannosta valmistettava muuntokuitu kupro muistuttaa ominaisuuksiltaan silkkiä, mutta materiaali on vegaaninen. Kupro valmistetaan puuvillantuotannon ylijäämäkuiduista eli puuvillalintteristä sekä puuvillaselluloosasta. Hengittävä ja kauniisti laskeutuva materiaali on mahdollista valmistaa suljetussa kierrossa, mikä vähentää veden ja kemikaalien kulutusta.
Biohajoava kupro on nousussa oleva vaihtoehto silkille, ja kupro onkin mainio vaihtoehto moniin silkkimäisiin vaatteisiin.
Kupron pesunkesto on myös parempaa kuin silkin, koska kuprovaatteita voi pestä 30-40 asteessa koneessa.
Kuvassa oleva paita on Studio Feel K -merkin Suomessa suunniteltu ja valmistettu Rauhassa-pusero. Puserossa on ihana silkkimäinen tuntuma, mutta se on täysin vegaaninen. Materiaalina on puuvillatuotannon ylijäämästä valmistettu kupro sekä Ecovero-viskoosi. Kupro tulee vegaanisertifioidulta tehtaalta, joka on sitoutunut nollajätteeseen. Kangas tuntuu pehmeän persikkaiselta ja silkkimäiseltä, eikä se sähköisty (kuten jotkut keinomateriaalit). Paita on kerrassaan upea, ja se toimii niin toimistolla kuin juhlissa! Paita löytyy merkin verkkokaupasta.
Tencel (lyocell)
Muuntokuitu Tencel hyvä vaihtoehto niin silkille, villalle kuin perinteiselle viskoosille. Tencelin pehmeä ja sileä pinta tuntuu ihoa vasten miellyttävältä, ja se on luonnonmateriaalien tavoin hengittävä. Tencel ei myöskään rypisty helposti, ja se siirtää kosteutta pois iholta.
Tencel on yksi ekologisimpia vaatemateriaaleja, ja kuidun valmistaminen on huomattavasti ympäristöystävällisempää kuin esim. puuvillan. Tencel valmistetaan FSC-sertifioiduista puulaaduista, ja sille on myönnetty EU:n ympäristömerkki. Tencel on kauppanimi lyocell-kuidulle.
Silkkimäinen Tencel-mekko löytyy esimerkiksi *Organic Basics -merkiltä ja Dedicated-merkillä on paljon Tencel-vaatteita miehille ja naisille.
Bambulyocell
Bambulyocell on kevyttä, lämpöön mukautuvaa ja ihoa vasten pehmeältä tuntuvaa materiaalia. Tencelin tavoin bambussa on silkkinen, hieman ylellinen tuntuma. Nimensä mukaisesti bambulyocell valmistetaan bambupuusta, joka on nopeasti kasvava materiaali.
Bambuvaatteista on hyvä valita nimen omaan bambulyocell, jota voidaan valmistaa ekologisemmin suljetussa kierrossa. Bambuviskoosin ympäristövaikutukset ovat suuremmat.
Vastuullisia bambuvaatteita valmistaa esimerkiksi *Boody-merkki.
Kierrätetty satiini
Moniin keinomateriaaleihin saa helposti silkkimäistä tuntua, mutta esimerkiksi uusi polyester ei ole järin ekologinen vaihtoehto. Kuitenkin kirpparilta hankittuna keinosilkkinen paita on ekologisempi, samoin kuin jos vaate on valmistettu kierrätetystä satiinista – joka valmistetaan pääosin polyesterista.
Keinokuidut saattavat sähköistyä helpommin, ja ne kannattaa pestä mikromuovia keräävässä *pesupussissa.
Uudet innovaatiot: Micro-silk, kasviperäiset silkit
Voisiko ”silkkiä” tehdä appelsiinin kuiduista tai laboratoriossa luonnon ainesosista? Maailmalla on jo kehitetty uusia vegaanisia ja ekologisia vaihtoehtoja silkille.
Orange Silk on silkinkaltainen materiaali, joka valmistetaan appelsiinituotannon ylijäämäkuiduista, jotka muutoin heitettäisiin pois. Vahvaa mutta kevyttä materiaali on jo käytetty muutamissa vaatemallistoissa, mutta ainakaan Suomessa sitä ei löydä vaatekaupoista helposti.
Spider silk tai Micro-Silk on vegaanisesti valmistettava uudenlainen kuitu, joka muistuttaa ominaisuuksiltaan silkkiä. Materiaali valmistetaan fermentoimalla sokeria, hiivaa ja vettä (!). Ekologisempi kuitu on näkynyt jo esimerkiksi Stella McCartneyn mallistoissa, mutta sitä ei vielä ole laajemmin saatavilla.
Kiinnostaako vastuullinen muoti? Seuraa sisältöjäni myös Instagramissa, josta löydät lisää tietoiskuja ja käyttökokemuksia vastuullisemmista vaatteista – kiitos tuestasi!
Lue seuraavaksi:
Onko tekoturkis ekologinen valinta?
Materiaaliopas: vegaaniset vaatemateriaalit ja vastuullisuus