Laivalla Saksaan ilman ajoneuvoa: kokemuksia Finnlinesin Helsinki-Travemünde -reitistä

Tiesitkö, että Saksaan pääsee suoralla laivayhteydellä Helsingistä? Ja että tällä reitillä on upea rantaparatiisi aivan Itämeren rannalla! Helsingin ja Travemünden eli Lyypekin välillä kulkee Finnlinesin laiva, joka kuljettaa Itämerta pitkin Pohjois-Saksaan. Kun muutama vuosi sitten tulin tietoiseksi mahdollisuudesta matkustaa laivalla Saksaan, se pääsi heti toivelistalleni.

Tämän toiveen pääsin ruksimaan tänä vuonna viime joulun alla ostettujen -50% lippujen ansiosta. Kurkataan siis, kuinka 30 tunnin laivamatka Saksaan sujui, ja miltä Lyypekki näytti! Moni kiinnostui matkasta Instagramin puolella, josta kokosin tänne myös usein kysyttyjä kysymyksiä.

Saksa on yllättävän lähellä, ja sinne pääsee sujuvasti maita ja meriä pitkin lentämättä. Olen aiemmin matkustanut parikin kertaa Saksaan junalla: yöjunalla Berliiniin ja päiväjunalla takaisin Kööpenhaminan kautta.

Laivalla Saksaan: onnistuu myös jalkamatkustajana!

Finnlinesin reitti Helsingistä Pohjois-Saksan Travemündeen kulkee päivittäin Vuosaaren satamasta. Kyseessä on autolautta, jonka kyydissä voi skipata Baltian läpi ajamisen tai matkustaa muuten vain rennosti Saksaan. Aiemmin laivaan ei tiettävästi ollut asiaa ilman ajoneuvoa eli vähintään polkupyörää, mutta nykyään Finnlinesin kyytiin pääsee myös täysin jalkamatkustajana.

Vuosaaren satama ei ollut ennestään tuttu, mutta kokemus laivaan siirtymisestä oli todella sujuva. Ensimmäisen yllätti se, ettei laivaan noustessa ollut samanlaista hälinää ja ryysistä, mihin on tottunut Tukholmaan lähtiessä. Vain kourallinen jalkamatkustajia nousi matkaan Vuosaaren satamasta, josta siirryttiin pikkubussilla laivaan. Satama-alueella ei siis tarvinnut (tai saanut) toikkaroida laukkujen kanssa jalkaisin, vaan henkilökunta kävi noutamassa jalkamatkustajat erikseen.

30 tuntia laivalla, mitä siellä voi tehdä?

Ilmeisesti Finnlinesin laivat ovat monelle vielä tuntemattomia, sillä sain jonkin verran ennen matkaa ja sen aikana kyselyitä siitä, millainen paatti ylipäätään on kyseessä. Jokin vanha rahtilaiva? Ei sentään, ihan perussiistejä aluksia.

Finnlinesin laivoista tulee mieleen monet Tukholmaan suuntaavat autolautat, mutta rauhallisempana ja riisutumpana versiona ilman baarihulinaa, kokolattiamattoja tai runsasta ravintola- ja shoppailutarjontaa. Ajan hammas oli vähän puraissut reitillämme kulkeneita noin 20-vuotiaita Finnmaid- ja Finnstar-aluksia, mutta esimerkiksi ravintoloiden sisustusta oli uusittu tänä vuonna.

Monia kiinnosti myös se, kuinka pitkään laivamatka kestää, ja kuinka laivassa saa ajan kulumaan? Finnlinesin kyytiin ei lähdetä pikamatkalle, sillä laivamatka kestää suuntaansa noin 30 tuntia eli hieman yli vuorokauden. Jo tässä vaiheessa on hyvä asennoitua siihen, että matkustus on osa matkaa: kannattaa unohtaa ”sitten kun olemme perillä” -moodi ja nauttia matkasta.

Paperilla laivamatka kuulostaa pitkältä, mutta ”tylsää” ei ehtinyt tulla. Kerrankin sai rauhassa pötkötellä, scrollata TV-kanavia ja katsella pitkälle horisonttiin jatkuvaa merta! Tämä se jos mikä oli pientä luksusta.

Laivalla ei ollut ”tylsää”, sillä rentoutuminen, kuntoilu ja syöminen täyttivät tunnit hyvin.

Mutta on laivalla aktiivisempaakin tekemistäkin. Erityisesti tykkäsin pienestä kuntosalista ja saunaosastosta, joiden käyttö kuului hintaan. Sain kerran nauttia poreista ja saunasta aivan omassa rauhassa, ja mikäs sen parempaa introvertille! Oli myös varsin erikoinen kokemus edetä juoksumatolla Itämerta katsellen. Maksusta olisi päässyt myös hierojalle, ja lapsille näkyi olevan pallomerta sun muuta temmeltämistä.

Laivojen ravintolatarjonta oli puolestaan varsin pelkistettyä: se käsitti buffet-ravintolan, tarjonnaltaan vaatimattoman kahvilan ja puoliltaöin sulkevan baarin.

Entä löytyikö vegaanille ruokaa?

Matkaan lähtiessä jännittää aina vähän se, löytyykö erikoisruokavalioon sopivaa ruokaa. Olin googlaillut kokemuksia ja nähnyt vegaaniruokavaliosta maininnan Finnlinesin sivustolla, joten osasin odottaa ”edes jotain”.

Mutta koskaan ei voi olla liian varma, ja varasimme tarkoituksella A4-hytin jääkaapilla, jonne sulloimme Vuosaaresta lähtiessä eväitä. Ateriat laivalla olivat melko hintavia, joten täyttä ateriapakettia emme raskineet ostaa suoraan etukäteen.

Koska laivalla oli kuitenkin paljon aikaa, syöminen olisi mitä parhainta ajanvietettä. Ruokailut on järjestetty buffet-periaatteella, ja rohkaistuimme ostamaan menomatkalla lounaan. Ja se oli oikein hyvä! Kunnolliset salaatit, proteiinia ja kaunis jälkiruokakin kuului settiin. Vinkkinä, että kannattaa ehdottomasti kysyä vegaanisten ruokien perään keittiöstä.

Hyvän lounaan inspiroimina uskalsimme varata paluumatkalle lounaan ja illallisen, ja haluaisin kovasti sanoa että tämä oli myös hyvä kokemus, mutta valitettavasti paluumatkan ruoan taso jäi vaatimattomaksi. Laitoin tästä myös kirjallista palautetta Finnlinesille, ja saimme jälkikäteen hyvityksen.

Buffetissa henkistä närästystä aiheutti se, että vegaanille valikoima oli huomattavasti suppeampi kuin sekasyöjille, vaikka hintalappu oli sama. Lopulta nälkäkiukulta pelastivat aina yhtä toimivat ranskalaiset, keittiöstä kiikutettu ekstra-salaatti ja tiskiltä pyydetty alkoholiton viini.

Toivon, että buffetissa voisi huomioida vegaaniset vaihtoehdot tasalaatuisemmin! Tämä olisi suuri parannus, kun asiaa ei tarvitsisi jännittää etukäteen tai buffetin aikana kysellä keittiöistä ruokien perään.

Perillä Lyypekissä: historiallinen, kompakti ja kaunis kaupunki

Kaiken kaikkiaan rennosti sujuneen matkan jälkeen laiva saapui kauniiseen, purjelaivojen tähdittämään Travemünden satamaan illalla, josta oli helppo hurauttaa paikallisbussilla parinkymmenen kilometrin päähän Lyypekkiin.

Lyypekki olikin varsin hurmaava ja sopivan kokoinen kaupunki muutaman päivän kaupunkilomalle. Kyseessä ei ole Berliinin tai Hampurin kaltainen suurkaupunki, vaan kompakti ”Tampereen kokoinen” paikka, jonka mukulakivikadut, puistot ja kahvilat oli helppo ottaa haltuun kävellen.

Rakastan historiallisia kohteita, ja siksipä tämä entinen Hansakaupunki hurmasi. Lyypekki oli aikoinaan Itämeren merkittävimpiä kaupunkeja, eivätkä toisen maailmansodan pommituksetkaan tuhonneet kaikkea historiallista. Veden reunustama vanha kaupunki oli todella kaunis! Kyseessä on UNESCOn maailmanperintökohde, jossa on nähtävillä kaupungin keskiaikaista perintöä.

Se pakollinen turistikuva! Lyypekissä voi muuten bongata myös paikkoja, joissa on kuvattu 1920-luvulla kauhuelokuvaklassikko Nosferatua.

Parasta tekemistä olikin kaupungilla kävely, goottilaisten kirkkojen ihmettely sekä ravintoloissa istuskelu. Kävimme myös teatteritalolla oopperassa. Se oli muuten matkan yksi kolmesta paikasta, jossa saimme maksuttoman juomat, tällä kertaa palkintona siitä, että vastasimme kävijäkyselyyn. Toisilla kerroilla pienet valitukset laivalla ja hotellissa saivat ”juomahanat ” aukeamaan (en oikeasti ole valittajatyyppiä, mutta tälle matkalle sattui muutama tilanne, jossa avasin suuni oikeassa paikassa).

Vegaaninen näkökulmasta Lyypekki oli oikein hyvä vierailukohde, vaikka kyseessä ei olekaan mikään Berliinin veroinen mättöparatiisi. Ravintoloista japanilainen Ni Vegan tarjoili reissun parhaat ruoat, Marae oli käymisen arvoinen, ja Freundlich Cafen marsipaanileivos ja pehmis olivat ihania sokeriherkkuja. Marsipaani on Lyypekin ylpeys, ja kuuluisan Niedereggerin myymälästä sai myös vegan-merkittyjä suklaaherkkuja.

Myös Saksan ruokakaupoista löytyi paljon kaikkea kivaa testattavaa, mistä Suomessa voi vain haaveilla. Alpron kirsikkajogurttia kaipaan yhä!

Shoppailu ei kuulunut matkaohjelmaan, mutta luonnonkosmetiikan tarjonnan toki tsekkasin. Saksa on luonnonkosmetiikan luvattu maa, ja se tarkoitti, että tein täsmäiskun dm Drogerien ja Rossmannin hyllyille! Mukaan lähti lähinnä perusjuttuja, kuten parin euron vartalovoiteita ja huulirasvoja.

Travemünde: rantaparatiisi Itämerellä

Suuntasimme Lyypekkipäivien jälkeen yhdeksi yöksi Travemündeen, joka on leppoisa Lyypekin kaupunginosa Itämeren rannalla. Ajoitus ”rantalomalle” olikin täydellinen, sillä toukokuun lopussa lämpötilat huitelivat jopa 30 asteessa.

Travemünden ehdoton ykkösjuttu on hiekkaranta, jonka vaaleaa hiekkaa riittää useita kilometrejä. Aivan upea paikka! Rantalomalle ei tarvitse aina lähteä etelään saakka, sillä Itämereltä löytyy tällainen helmi! Ranta olikin sitten tupaten täynnä helteellä, mutta Itämeren vesi oli vielä ihanan viileää.

Travemündessa päivä sujui mukavasti rantapromenadilla ja kaupungilla ihmetellen. Kiipesimme Saksan vanhimpaan majakkaan, ihmettelimme massiivista vanhaa purjevenettä ja ohi kulkevien laivojen liikennettä. Aurinkoinen päivä sujui mukavasti, mutta sadesäällä tai talvella paikka olisi ehkä tylsempi, sillä Travemündessa ei ole esimerkiksi juurikaan museoita tai muita ajanviettopaikkoja.

Ja kun kotimatka koitti, turhaan jännitin terminaalissa seikkailua, koska myös Travemünden Skandinavienkai-terminaalissa ohjattiin jalkamatkustajat busseilla laivaan. Paluulaiva lähti Travemündestä kahden aikaan yöllä, mutta yöunet eivät tästä kärsineet, sillä laivaan pääsi nousemaan jo yhdentoista maissa illalla.

Yhteenveto: Kokemukseni perusteella suosittelen kyllä kokeilemaan laivamatkustusta Saksaan! Perille saapuu levänneenä, ja perillä odottaa kaunis kaupunki, josta pääsee helposti pidemmällekin Saksaan.

Usein kysyttyjä kysymyksiä

Matkan hintaan vaikuttavat mm. ajankohta, hyttityyppi ja peruutusehdot. Lippuja ei tarvinne varata monta kuukautta etukäteen, mutta niin tekemällä todennäköisesti säästää. Ajan tasalla olevat hinnat näkee Finnlinesin sivuilta.

Tarjouksilla voi toki säästää, ja löysimme -50% tarjouksen ennen joulua mainoksen tai uutiskirjeen kautta. Otimme riskillä edullisemman varauksen ilman peruutusehtoja, ja luotimme siihen, että matkavakuutus korvaa, jos jotain odottamatonta tapahtuisi ja matka pitäisi perua.

Maksoimme kahdestaan edestakaisin-lipuista hieman yli 600 €, eli noin 150 € per suunta, mikä oli kohtuullinen yli 1000 kilometrin matkasta! Tähän päälle maksoimme ateriat ja paremman netin. Paremmasta wifi-yhteydestä pyydetty noin 30 euron hinta tuntui vähän suolaiselta, etenkin kun näin pitkällä laivamatkalla netin käytölle oli matkaa suunnitellessa aidosti tarvetta. Myös netti- ja ateriapakettien ajantasaiset hinnat näkee Finnlinesin sivustolta.

Saimme laivamatkan kokonaisuutena fiksuun hintaan, mutta aivan kengännauhabudjetilla Finnlinesin kyytiin ei nousta.

Laiva saapuu Travemünden satamaan, jonka bussipysäkiltä pääsee kahdella paikallisbussilla Lyypekin keskustaan noin puolessa tunnissa. Oli helppoa! Suosittelen reittien selailuun ja lipun ostoon DB-sovellusta.

Hampuriin hurauttaa junalla noin tunnissa, ja Hampurista Berliiniin noin neljässä tunnissa. Lyypekki on siis loistava lähtöpiste pidemmällekin Saksan reissulle.

Voi! Tarkemmat tiedot kannattaa lukea Finnlinesin omilta sivuilta.

Tähän ei tietenkään ole yhtä vastausta. Juna on todennäköisesti nopeampi ja edullisempikin, mutta toisaalta laivan kyydissä matkanteko on huomattavasti rentouttavampaa.

Mitä matkustamisen päästöihin tulee, laiva on vähäpäästöisempi matkustusmuoto verrattuna lentomatkustamiseen. Finnlinesin sivuston mukaan Helsinki-Travemünde-matkan päästöt ovat noin 67 kg CO2 per matkustaja. Lentämällä Helsingistä Hampuriin päästöt ovat eri laskureiden mukaan noin 300 kg CO2 matkustajaa kohden. Hiilijalanjälkeä laskiessa tulee ottaa huomioon myös se, että laiva kuljettaa paljon rahtia, mikä tekee siitä ilmastotehokkaamman vaihtoehdon lentoon verrattuna. Lisätietoja löytyy Finnlinesin sivustolta. Finnlinesin laiva ei tosiaan ole Välimeren ökyristelijä, jonka hiilijalanjälki voisi olla suurempi kuin lennon.