Entä jos kesällä ei lähtisi kotimaata kauemmas? Kesä on Suomessa parasta aikaa, ja silloin haluan ehdottomasti matkustella Suomessa! Uskallan väittää, että moni skippaa kotimaan kohteet tottumuksesta, mutta kun lähitienoita tarkastelee uteliaisuudella, voi löytää upeita ja mielenkiintoisia kohteita lähempää kuin osasi arvata.
Olen perinteisesti lukinnut kesäloman nimen omaan kotimaan matkailuun. Tänä vuonna reissukilometrejä vauhditti VR:n lomalippu, jonka avulla raiteilla ehti matkustaa varsin edullisesti muutaman päivän ajan.
Postasin viimeksi matkajuttuja Saksan laivamatkasta. Matkustan kuitenkin eniten kotimaassa pienemmissäkin kohteissa, vaikka en ole niitä tänne blogin puolelle postaillut. Mutta ehkäpä voisin jatkossa aktivoitua? No, aloitetaan ainakin tällä!
Testissä VR:n lomalippu: kätevä ”kotimaan reili”
Olen reilannut ulkomailla, mutta en ollut vielä koskaan testannut Suomen versiota ”interrail”-lipusta, eli VR:n lomalippua. Reilivertaus on keksimäni, mutta VR:n lomalippu vähän muistuttaa joustavaa reililippua. Kiinteähintaisella lipulla voi matkustaa valitun ajanjakson (7, 9 tai 14 pv) aikana Suomen rautateillä niin paljon kuin ehtii!
Lomalippu on kätevä silloin, kun haluaa tehdä useamman matkan, varailla lippuja viime tingassa tai muuttaa suunnitelmia joustavasti. Paikkavaraus täytyy tehdä, mutta varattuja vuoroja voi myös peruuttaa sovelluksen kautta, jos suunnitelmat muuttuvat.
Lomalippu maksoi itsensä hyvin takaisin. Testasimme seitsemän päivän lippua, jonka nimiin kilometrejä kertyi noin 2000. Kun huomioi nykyisen VR:n dynaamisen hinnoittelun, noin parinkympin hintaiset kertaliput olivat fiksu sijoitus. Vaikka listalla on monta kohdetta, matkatahti oli rauhallinen, ja esimerkiksi Hämeenlinnan matka oli päiväreissu.
Katso lisätietoja ja hinnat VR:n sivuilta.
Kotimaassa kaupunkilomalla: linnoja, puutalokaupunkeja ja vegaanisia herkkuja
Raahe
Oletko nähnyt jo Porvoon ja Rauman? Tykkäätkö merestä, historian havinasta ja pikkukaupungin fiilistelystä? Tiesitkö, että Suomessa on myös pohjoisempana upea puutalokaupunki! Vietin aikaa Raahessa muutama vuosi sitten työn merkeissä, ja siitä lähtien olen halunnut takaisin. Ihastuin kaupungin rauhalliseen tunnelmaan, merellisyyteen ja pieneen puutaloalueeseen.
Parasta tekemistä Raahessa onkin vanhassa kaupungissa kuljeskelu, Langin kauppahuoneella kahvittelu (saatavilla oli myös vegaaninen lounas) ja museoissa ihmettely. Raahen kuvatuimpia kohteita ovat merenrannalla sijaitseva ”sininen museo” eli Merimuseo tai Pakkahuoneen museo, ja vastapäätä sijaitseva vihreä kaksikerroksinen Soveliuksen talo, joka on ainoa vuoden 1810 Raahen palosta selvinnyt puutalo. Ja totta kai se ”Suomen pisin seinä”, eli keltainen, ja oikeasti hyvin pitkä, seinä.
Raahe on jollain tapaa aivan omanlaisensa. Sympaattinen, idyllinen ja teollisuushistorian värittämä. Onhan paikka pieni, ja puutaloalueen jälkeen aukeaa laatikkomaisia betonikerrostaloja, mutta omintakeisuudessaan kaupunki on näkemisen arvoinen. Ehdottomasti tulen tänne uudelleen, kun sopiva hetki löytyy.
Raahen lähin juna-asema on Vihanti, josta on noin 37 kilometriä Raahen keskustaan, jonne pääsee bussiyhteydellä. Vaihtoehtoisesti bussin voi ottaa Oulusta, ja on noin tunnin päästä Raahen keskustassa.
Katso Instagram-postauksestani lisää kuvia ja tunnelmia Raahesta.
Oulu
Oulu valikoitui päiväreissukohteeksi Raahen kylkeen, ja siksi, että se on yksi Euroopan kulttuuripääkaupunkeja vuonna 2026. Kaupungissa onkin monenlaista kulttuuritapahtumaa pitkin vuotta, mutta katukuvassa tämä ”pääkaupunkius” ei näkynyt niin paljon, kuin ehkä odotin.
Oulu ei silti ollut paska kaupunni, toisin kuin kuuluisa graffiti sanoo. Museokierroksen sijaan suuntasimme idylliseen Pikisaareen, jonka taidepolku on kävelemisen arvoinen!
Oulun ruokapaikoista suosittelen Fuchka-nimistä ravintolaa, joka on Suomen ainoa bangladeshilainen ravintola. Tämä yllätti kattavalla vegaanisella listallaan, josta piti testata nimikkoruoka fuchka, joka oli rapsakka kuorikko tofu- tai kasvistäytteellä. Maut eivät olleet liian tulisia minulle, joka olen vähän nössö chilin kanssa. Myös Makia-puistokahvilan vohvelit sai vegaanisena, suolaisena ja makeana.
Katso Oulua ja Kajaania koskeva Instagram-julkaisuni tästä.
Kajaani
Kajaanin reissusta on täysin kiittäminen VR:n lomalippua, sillä tämä sijaitsee kätevästi Oulun ja Jyväskylän kotimatkan välillä. Ja kyllähän Kajaani – joka ilmeisesti kirjoitetaan oikeaoppisesti kolmella jiillä – kannatti katsoa!
Tänä vuonna 375 vuotta täyttävä Kajaani tunnetaan varmasti luontokohteistaan, mutta pikkuisessa keskustassa oli myös päiväksi ihmeteltävää. Keskustan kuvatuin rakennus on varmastikin vanha puinen raatihuone, mutta myös ylväs asemarakennus oli upea! Muutama funkistalo elävöitti myös kävely-ystävällisen keskustan katuja.
Mielenkiintoisin Kajaanin nähtävyys kurkottaa kuitenkin pitkälle menneisyyteen. 1600-luvulla rakennettu Kajaanin linna on maailman pohjoisin kivilinna, jonka rauniot sijaitsevat keskustan tuntumassa autotien ”alla”. Linna toimi pääosin vankilana lyhyen loistonsa aikana, eikä siellä eletty yhtä hohdokasta hovielämää kuin esimerkiksi Turun linnassa. Kaikessa karuudessaan linnan raunio kannattaa tsekata ja antaa mielikuvitukselle tilaa. On vähän harmi, että rauniot ovat yhä kovassa käytössä kiipeily- ja graffitipaikkana. Sanokaa minua kukkahattutädiksi, mutta voisi kuvitella hengailupaikkoja löytyvän muualtakin kuin muinaismuistokohteesta.
Kajaanin vegaanista tarjontaa kohtaan odotukseni eivät olleet totta puhuen kummoiset. Rosso pelasti nälältä, mutta yllätyin makeiden herkkujen tarjonnasta! Pekka Heikkisen konditoriasta oli saatavilla vegaaninen pasteija ja överisokerinen kermasarvi! Rautatieaseman lähellä oleva Onnikka oli puolestaan ihana vanhassa talossa sijainnut kahvila, jossa maistoin pitkästä aikaa hyvää vegaanista kuivakakkua. Suosittelen myös Robert’s Coffeen karviasgelatoa, joka sai kesän parhaan jäätelön tittelin.
Hämeenlinna
Hämeenlinna on se juna-asema, jonka kohdalla on pakko kurkata ikkunasta näkyvä vanha linna. Mutta nyt ei huristeltu ohi, sillä VR:n lomalippu antoi hyvän tekosyyn jäädä pois tällä asemalla.
Retki keskiaikaiseen kivilinnaan eli Hämeen linnaan oli totta kai listalla. Opastetulle kierrokselle osallistuminen kannatti, sillä linna on yllättävän iso ja sokkeloinen. Vaikka Hämeenlinnan kaupunki ei ole keskiaikainen, historian havinaa sai fiilistellä puutalokortteleissa ja keskustan kivitalojen ympäröimänä.
Jos etsit mutkatonta päiväretkikohdetta Jyväskylän, Helsingin tai Tampereen suunnasta, Hämeenlinna kannattaa laittaa listalle!
Aulangon nähtävyydet jäivät vielä odottamaan, sillä päiväreissu kului hyvin keskustaa ja museoita kierrellen. Suositus taidemuseolle!
Hämeenlinnan ravintoloista suosittelen Brahea! Täällä oli aivan uskomattoman hyvää artesaaniseitania! Kellarissa sijaitseva ravintola mainitsee jo etusivullaan vegaaniset vaihtoehdot, joita on myös lounaalla tarjolla.
Katso Instagram-postaukseni Hämeenlinnasta tästä.
Loviisa
Kesämatka alkoi rannikon merellisestä kaupungista, joten päätetään se myös sellaiseen. Loviisa on Helsingistä noin puolentoista tunnin bussimatkan päässä itään päin. Kaupunkiin ei ole junayhteyttä, emmekä matkustaneet tänne enää VR:n lomalipun voimassaolon aikana.
Loviisa on sekoitus rannikkokaupungin tunnelmaa, kauniita puistoja, vanhaa arkkitehtuuria ja kulttuurikohteita. Pieni festari Salfest houkutteli meidät paikalle, ja kaupungissa tuntui muutenkin olevan aktiivista kulttuurimeininkiä.
En usko, että Loviisassa olisi turisteja, ellei sen keskusta-alue olisi säästynyt talojen purkamisvimmalta. 1700-luvulla perustetussa Loviisassa on säilynyt paljon puutaloja ja ylväitä kivitaloja. Vaikka kaupungissa asuu vain noin 15 000 henkeä, kaupunki näyttää paljon ”kokoaan isommalta”.
Kaikkialle kuitenkin pääsee kävellen. Loviisan juttu on, ettei siellä ole liikennevaloja. Ehkä kuitenkin voisi olla, sillä kaupungin halkoo vilkas autotie, jossa monella kaasujalka on aika huoleton. Svartholman merilinnoituksella ja Malmgårdin kartanolla olisi ollut myös mielenkiintoista käydä, mutta julkista liikennettä näihin kohteisiin ei googlettamalla löytynyt. Keskustan läheltäkin löytyi linnoitusten jäänteitä, mikä kertoo siitä, että Loviisa on ollut aikoinaan merkittävä kaupunki puolustukselle.
Jos Loviisassa aikoo yöpyä, majoitusta kannattaa katsella ajoissa, sillä vaihtoehtoja on vähän. Motellimme oli melko vaatimaton, mutta sijainniltaan täydellinen.
Vastapäisellä kadulla sijaitseva vegaaninen kahvila Helgas on jo itsessään syy matkustaa Loviisaan. Harvassa tämän kokoisessa kaupungissa on vegaaniystävällisiä kahviloita, saati kokonaan vegaanisia! Vanhassa puutalossa sijaitseva kahvila on herkullinen sekä silmille että vatsalle. Lounastarjoilun lisäksi vitriini notkui suolaista ja makeaa.
Loviisassa on myös suosittu Tuhannen tuskan kahvila, joka jäi tällä kertaa kokematta, sillä sisällä oli odotetusti melko pitkä jono. Emme myöskään nähneet tarjontaa vitriinistä (ilmeisesti kaikki tarjoillaan suoraan pöytiin?), niin emme jääneet kokeilemaan onneamme, olisiko tarjolla ollut jotain vegaanista. Saa korjata, jos tiedät!
Katso Loviisa-postaukseni Instagramista tästä.
Oletko sinä löytänyt hyviä kotimaan kaupunkikohteita lähempää kuin osasit arvata? Mikä olisi seuraava kotimaan kaupunki, jossa kannattaisi vierailla? Jätä kommentti!
Jos matkajutut kiinnostavat, katso myös:
Laivalla Saksaan ilman ajoneuvoa: kokemuksia Finnlinesin Helsinki-Travemünde -reitistä
Junalla Baltiassa, eli Viro, Latvia ja Liettua kätevästi raiteita pitkin ja takaisin
Junalla Saksaan, Belgiaan, Ranskaan, Englantiin… Eli kuinka meni reilimatka Euroopassa?
Ps. Piditkö lukemastasi? Seuraa sisältöjäni myös somessa Instagramissa ja Blueskyssä. Kiitos tuestasi! ✨🦋
