Meikissä on se kiva juttu, että se ei ole liian vakavaa, ja sen voi aina pestä pois. Siksi myös meikkisääntöjä on lupa rikkoa fiiliksen mukaan.
En tietenkään ole täysin meikkisääntöjä vastaan. Meikin yleiset säännöt ovat hyödyllisiä siksi, että ne tarjoavat hyvän kartan meikkauksen harjoitteluun ja suurten linjojen ymmärtämiseen. Mutta joskus meikkisäännöt ovat kehnoja siksi, että ne saattavat estää kokeilemasta tai leikkimästä, jos sääntöjä lukee liian tarkasti.
Kauneusvaikuttajana olen myös monesti miettinyt, onko huoleton meikkityylini tarpeeksi ”jotain” ollakseen esillä, sillä en ole kovin aktiivinen tutoriaaleissa, en taio hienoja glittertykityksiä tai cut crease -silmämeikkejä. Mutta tiedättekö, ehkä se on just mun juttu. Että se huolettomuus näkyy myös mun meikissä, joka on joskus sinne päin, tai just hyvä vain mineraalimeikin, punaisen huulipunan ja tuuhean maskaran kanssa.
Somessahan on tilaa aivan kaikenlaisille meikkaajille, eikä kenenkään kannattaisi verrata omaa kädenjälkeään toiseen. Toinen tekee toista, toinen toista, ja molemmilla on tilinsä.
Mielestäni meikkisäännöistä tärkein on se, että antaa toisten meikata tai olla meikkaamatta niin paljon, kuin haluaa. Tämä koskee myös ”liian vahvaa Insta-meikkiä”, ”luonnotonta meikkiä” ja kommenttipalstojen kauhistelua siitä, kuinka naiset muokkaavat ulkonäköään ”liiaksi” meikillä. Meikkaaminen harvoin tuottaa haittaa kenellekään toiselle, joten toisten meikin negatiivinen kommentointi kannattaa jättää pois ja pohtia, miksi ärsyyntyy itse siitä, jos joku toinen meikkaa mielestäsi liikaa tai liian vähän.
Tämän diipin alun kerron leikkimielisestä niistä meikkisäännöistä, joita en osaa itse noudattaa. En tarkoita, etteikö asiantuntijoiden ja gurujen meikkivinkkejä kannata kuunnella, mutta kaikkien sääntöjen noudattamiselle en ole löytänyt omassa meikissäni syytä.
Jos sinä meikkaat eri tavalla, se on ihan fine, sillä meikki on jokaisen henkilökohtaisesti toteutettava juttu. Mulle meikki on arjen pakopaikka, leikkiä, itseilmaisua ja tapa näyttää itselleni välittämisen merkkejä.
Ehkä seuraava postaukseni on ”meikkisäännöt, joiden noudattamisesta en luovu”?
Meikkisäännöt, joita en noudata
Ripsaria alaripsiin – not!
Ripsiväri korostaa niitä ripsiä, joihin sitä sutii. Omat alaripseni hapsottavat eri pituisina sen verran omia polkujaan, että mieluiten fokusoin maskaran vain yläripsiin ja annan alaripsien elää omaa hippielämäänsä rauhassa. En myöskään ole tottunut tekemään värikkäitä alarajauksia, joten ripsarin käyttäminen alaripsissä tuntuu vain turhalta stepiltä.
Huultenrajauskynä, bye bye!
En yleensä rajaa huuliani ennen huulipunan laittoa, vaikka se todennäköisesti pidentäisi huulipunan kestoa ja toisi ”muotoiluvaraa” esimerkiksi huulten ylirajaukseen. Mielestäni myös hyvällä huulipunasiveltimellä saa tarkkarajaiset huulet, etenkin, jos huulipuna on hieman mattainen.
Huultenrajauskynä on kyllä hyödyllinen silloin, jos huulipuna on todella kosteuttava ja huulten ympärillä on juonteita, sillä silloin rajauskynä estää huulipunaa valumasta juonnevakoihin.
Käytän useammin peiteainetta, vaikka corrector eli sävyn neutraloija olisi parempi
Silmänaluseni ovat yleensä sinisen, violetin ja valvottujen tuntien harmauden värittämät, joten peiteaineen tulee olla stydiä tavaraa peittääkseen tämän väripaletin. Hyväkään peiteaine ei välttämättä pysty peittämään ihon kaikkia eri sävyjen kirjoa, joten on järkevää käyttää esimerkiksi punaiseen, vihreään, keltaiseen tai violettiin taittavaa neutraloijaa. Esimerkiksi vihreä taittaa pois ihon punaisuutta, ja violetti ihon harmautta. Sävynkorjaajaa käyttämällä ihon sävyn saa ensin palautetta ns. normaalimmaksi pienemmällä vaivalla ja helpommin, mitä peiteaineella.
Vaikka olisi kenties fiksumpaa häivytellä ihon ns. värivirheitä neutraalimmaksi corrector-sävyillä, jätän sen silti usein tekemättä. Olen ehkä hieman laiska, mutta koen pelkän peiteaineen käytön helpommaksi.
Omistan Benecosin neljän sävyn corrector -paletin, joka on laadukas ja edullinen luonnonkosmetiikan corrector -paletti – mutta liian harvoin käytössäni, haha.
Laitan hohtavaa meikkiä epätasaiselle iholle
Ihoni on pysyvästi hieman epätasainen tekstuuriltaan menneen aknen jäljiltä. Yleensä suositellaan mattapintaista ja hyvin peittävää meikkiä, jos iho ei ole täysin tasainen. Mutta kenelläpä olisi? Olen päässyt monesta meikkaustraumasta irti, kun olen tajunnut, että meikin ei aina tarvitse olla täyspeittävä, ja että voin sipaista kuultavaa meikkivoidetta, poskipunaa tai jopa – iik – highlighteria epätasaiselle iholleni, ja antaa auringon heijastaa siihen. #normaliseskintexture!
Teen harvoin rajauksia silmämeikkiin
Kun innostuin meikkaamisesta muutama vuosi sitten, koin pientä ahdistusta siitä, että en ollut hyvä tekemään silmänrajauksia, saati kissarajauksia. Nämä kun tuntuivat asioilta, joita jokaisen vakavasti otettavan meikkaajan tulisi hallita.
Edelleen ihastelen taidokkaasti tehtyjä kissarajauksia, mutta olen sittemmin tajunnut, että nestemäisen eyelinerin käyttö ei ole mun juttu tyylillisesti. Sen sijaan teen joskus pehmeällä kajal- tai kohl-kynällä rajauksen, jonka rajat voi häivytellä pehmeämmäksi. Rajaan myös aina alaluomen vesirajan valkoisella kynällä, sillä se kirkastaa katsetta kätevästi.
 |
| Kuvan huulipuna ei tarvitse rajausta – lue arvioni All Tigers -mattahuulipunista tästä. |
En mieti värikarttaa värikkäitä sävyjä valitessani
Meikkausta opetellessa värikartat voivat auttaa valitsemaan esimerkiksi oikeat sävyt luomiväreistä ja huulipunista. Mutta liiallinen tuijottelu ja analysointi esim. siitä, mikä sävy sopii siniharmaiden tai vihreiden silmien kanssa yhteen voi mielestäni myös tappaa innostuksen tarttua luomiväreihin, kokeilla ja pitää hauskaa meikkien kanssa. Olen itse sortunut tähän, ja arastellut monen sävyn kokeilua, etten laittaisi itseäni naurunalaiseksi ”meikkisääntöjen edessä”. Mutta todellisuudessa kukaan ei näitä meikkisääntöjä valvo.
Valitsen meikkisävyt enemmän intuition, mieltymysten ja fiiliksen mukaan. Koen, että minulle sopii paremmin kylmät sävyt kuin oranssit, kirkkaanpunaiset ja vihreät meikissä. Kokeilin kyllä joskus violettia silmämeikkiä, koska violetti on niin nätti väri, mutta silmiini se ei vain näyttänyt hyvältä – liekö syynä tiedostamaton värikartta pääni sisällä, tai vain makuasia.
Värikarttaa ei kannata sotkea oman ihonsävynsä tunnistamiseen, sillä ilman pohjasävynsä tunnistamista esimerkiksi meikkivoidetta on vaikea valita oikean sävyisenä.
Rikotko sinä meikkisääntöjä?
Lue myös:
Millä perusteella valitsen blogissa ja somessani näkyvät tuotteet?
6 Kommentit
Minusta sulla on kaunis ja omantyylisesi meikkaustapa 🙂 ihailen aina sellaista luonnollisempaa meikkiä mutta itse harvemmin siihen kykenee. Ehkä kun on nykyään tumma tukka taas niin se jo vaatii kasvoille jotain. Sullahan on tosi nätti ihokin, mulla on niin suuret ja ällöt ihohuokoset että inhoon niitä. Naama myös kiiltää joskus heti meikkaamisen jälkeen niin omat meikkikuvat tuntuu rumilta sen takia. En meikkaa minäkään alaluomea tai ripsiä koska en sitä ikinä tee, niin se näyttää omaan silmää oudolta. Ja sit kun silmät vuotaa liki päivittäin niin on helpompi korjailla kun ei ole meikkiä edessä 😉
ps. nappaan ehkä tämän idean itsellekin 😉
Kiitti! Musta juuri sinulla on tosi tyylikkäitä meikkejä ja huolella käytettyjä eri värejä <3 Jokaisella on oma tyylinsä. 🙂 Mun mielestä naaman kiilto on luonnollista ja varmasti monelle arkipäivää (kuten mulle kesällä), joten uskon, että moni haluaa kuulla myös siihen meikkivinkkejä. Ja nappaa vaan idea!
Allekirjoitan kaksi ekaa, en ole koskaan laittanut alaripsiin ripsaria enkä rajannut huuliani. 😀
Heh, meillä on Erika samoja mieltymyksiä toden totta!
Täällä toinen, joka ei jaksa tuhrata aikaa silmänrajauksiin, huultenrajaukseenkin vain juhlissa jos on kirkkaan punainen huulipuna. Nykyään en edes omista eyelineria kun en ikinä oppinut sitä omaan rutiiniini. Ja ripsari alaripsissä on ärsyttävää kun silloin ripset jää yläripsiin kiinni. Plus pitkät ja harvat alaripseni näyttävät hämähäkin koivilta.
Itse en välitä säännöstä että pitäisi olla meikkipohja jos meinaa muuta meikkiä laittaa. En ole tainnut käyttää meikkivoidetta tai peiteainetta puoleen vuoteen mutta laitan silti kaikkea muuta.
Eve, hauska kuulla että sullakin on ripsari- ja eyeliner-ajatukset samansuuntaisia. 😀 Täytyy myöntää, että itselleni kuulostaa radikaalilta tuo ei pohjameikkiä, mutta tarkemmin ajateltuna, sehän olisikin hauska idea kokeilla! 🙂