Vakiokäytössä oleva Urtekramin ruusuntuoksuinen vartalovoide näytti äskettäin ikävämmän puolensa, kun löysin alle puoli vuotta sitten avatun putelin suulta mustanharmaata hometta. Pyrin käyttämään kaikki tuotteeni ennen purkkiin merkatun säilyvyysajan loppumista, ja vartalovoiteeseenkin oli merkattuna avaamisen jälkeiseksi säilyvyysajaksi puoli vuotta. Niinpä laitoinkin kuvallista reklamaatiota Urtekramin asiakaspalveluun (kuvaa itse homeesta en tänne blogiin laita…), sillä kyllähän tuotteen olisi pitänyt olla vielä pitkään toimintakunnossa.
Sain Urtekramilta nopeasti vastauksen, jossa pahoiteltiin tilannetta ja
mainittiin, että tuotteiden säilyvyysaika tekee joskus tepposet, sillä
se on mitattu tietyissä optimaalisissa säilytystiloissa. Minulle
kerrottiin myös että ilman keinotekoisia säilöntäaineita valmistetut
tuotteet eivät myöskään kestä lämpöä synteettisten tavoin, ja niinpä
esimerkiksi lämpimässä kylpyhyoneessa pilaantumisriski on korkeampi.
Tästä syystä en säilytäkään kylpyhuoneessani kuin vartalovoiteita ja
hiuslakkaa, ja pidän tärkeämmät kasvotuotteeni pois lämpötilavaihtelujen
tieltä jotta tuotteiden tehot pysyisivät mahdollisimman hyvänä. Tai
siis tästä lähtien en säilytä Urtekramiakaan enää suihkun aikana
lämpenevässä kylppärissä varmuuden vuoksi. Jatkossa mietin myös
tarkemmin ennen ostopäätöstä, ehdinkö käyttää tuotteen ennen
säilyvyysajan päättymistä, joka on usein luonnonkosmetiikalla noin 3-6
kk.
Urtekramilta lähettiin myös hyvityspaketti homeisen purnukan vuoksi, ja papujen ja mausteiden ohella siinä oli tietenkin myös eläinystävällistä kosmetiikkaa.
Aloe-vartalovoide on sitruksinen, kevyt perusvartalovoide. Tuoksu on raikkaampi kuin esimerkiksi ruusuvoiteessa, mutta kosteustehoissa en ole huomannut isoja eroja. Samoin levittyvyys on samaa luokkaa kuin muissakin Urtekramilta kokeilemissa vartalovoiteissani – ihan hyvä, mutta voisihan rasva nopeamminkin tasoittua ja imeytyä.
Aloe-sarjan jalkavoide oli puolestaan uusi tökötti minulle, vaikka olenkin muistaakseni marketissa hypistellyt purkkia. Voide on kevyempää ja levittyy helpommin kuin esimerkiksi Freemanin Butter Cream – jalkarasva. Voiteessa on erottuva mentolin tuoksu ja vaikutus on hieman viilentävä hetken aikaa. Kuivia kantapohjiani ei saa varmaankaan mikään voide kertaheitolla siloisiksi, mutta Urtekramin voide on oikein pätevä perusjalkarasva.
Ja sitten vielä pari paketissa tullutta asiaa, joiden tiedän olevan itselleni sopimattomia ja tarpeettomia. Arvelen vahvasti hajusteettoman nestemäisen kristallidödön olevan melko tehoton itselläni, sillä harvat ekodödöt toimivat minulla – oikeastaan vain Soapwalla on toiminut kiitettävästi. Samoin fluorittoman teepuuhammastahnan kanssa en jaa ideologiaa, vaan noudatan hammaslääkärin neuvoja pestä hampaani jatkossakin fluorillisella tahnalla. Urtekramilta on ilmestynyt äskettäin myös fluoria sisältävä minttuhammastahna, harmi ettei se päätynyt pakettiin.
Homeisen purkin episodin tiimoilta tarkastelen ehkä jatkossa tarkemmin Urtekram-hankintojani (sillä tuskin niistä luovunkaan), ja odottelen että tuotekehittely kehittyisi vielä homeongelmien ylittämiseksi.
Onko teillä vastaavanlaisia kokemuksia ennen aikojaan pilaantuneesta kosmetiikasta…? 😉
2 Kommentit
Ei onneksi ole, vaikka kylppärissä säilytänkin – myös luonnonkosmetiikkaa.
Mulla tuo Urtekramin dödö on aina toiminut oikein hyvin purkin viimeisiä jämiä lukuunottamatta (veikkaan, että siinä vaiheessa siellä on jo niin paljon töhnää omalta iholta kun on tuollainen roll on kyseessä) ja olen käyttänyt niitä monen monta purkkia. Mutta toisilla ei ilmeisesti sitten taas toimi ollenkaan..
Dödöasia kyllä jakaa ihmisiä varsinkin Urtekramin kohdalla eri leireihin. 🙂 Ja hyvä vaan jos ei ole pilaantumista tapahtunut, itse olen ehkä liiankin maaninen säilyttämään purkkejani pois "kuumuudesta", kun osahan on kuitenkin muhinut jo kaupan hyllyssä lämpimässä aiemmin. 😀